Pysähdyn ja haistan kakstahtibensan

       pakokaasun väkevä höyry vaihtuu hiljalleen hengityksen kevyeen.

 

 Vain hiljainen oman kehon sykkivä ääni

 ehkä pieni kahahdus päätä kääntäessä.

 

             Olen lentänyt vaaran kylkien kipinöissä

                    jossain ehkä värähdys vihreää kuusen latvojen takana

 välillä asvalttia jään alla kuin suuren hauen kylki

        pyöriikö se hiljaa maan kuoren alla

      kohmeesta välittämätön mammahauki

                              pelottava vartija jota kukaan ei näe?

 Välittääkö se meistä kun me liu´umme pitkin sen suurta kaarevaa selkää?

 

Nipistely poskissa kun niille leijailee hiljaa pieniä teräviä siruja

         taivas on säpäleinä ja avaruus sen takana on valunut sisään

                  ja minä huomaan että sitä voi hengittää kun hieman totuttelee

     pimeyden ja valon kaikki sävyt

            alkavat soida ja minä olen soitin

                         vain hauki kuuntelee.