Pysähdyn ja haistan kakstahtibensan
pakokaasun väkevä höyry vaihtuu hiljalleen hengityksen kevyeen.
Vain hiljainen oman kehon sykkivä ääni
ehkä pieni kahahdus päätä kääntäessä.
Olen lentänyt vaaran kylkien kipinöissä
jossain ehkä värähdys vihreää kuusen latvojen takana
välillä asvalttia jään alla kuin suuren hauen kylki
pyöriikö se hiljaa maan kuoren alla
kohmeesta välittämätön mammahauki
pelottava vartija jota kukaan ei näe?
Välittääkö se meistä kun me liu´umme pitkin sen suurta kaarevaa selkää?
Nipistely poskissa kun niille leijailee hiljaa pieniä teräviä siruja
taivas on säpäleinä ja avaruus sen takana on valunut sisään
ja minä huomaan että sitä voi hengittää kun hieman totuttelee
pimeyden ja valon kaikki sävyt
alkavat soida ja minä olen soitin
vain hauki kuuntelee.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.