Sunnuntai

     Hän heräsi aamulla epämääräiseen tunteeseen

                                pelkäsi, eikä muistanut mitä

               unet olivat olleet niitä samoja

               ei mitään uutta eikä kammottavaa

                             otsa oli märkä ja kylmä

                                                asunto hiljainen ja tyhjä

 

Ikkunan takana pienet pojat

               juoksivat ja kiroilivat

                       kukaan ei komentanut ja se ahdisti mieltä

    kahvinkeitin ropisi, jääkaapissa hillo ja liemikuutioita

                                                        kädestä jäi jälki keittiön ikkunaan

 

Hän riisui vaatteensa ja iho tuoksui oudolle

                ei kenenkään kauniin naisen parfyymille

       ei edes halvalle

                                   vieraalle

          se oli vain muuttunut 

          oliko ihokin

           oliko hänkin

 

Kahvi maistui hyvälle ja tuoksu täytti huoneen

    ikkunasta veti

             ilta lähestyi, hän oli viipynyt sängyssä liian pitkään

käsissä karhea pinta

          jota ei ennen ollut

    känsät käsissä jotka olivat tottuneet pitelemään kynää

           känsät aivoissa

                         ajatus ei enää virrannut kuten ennen.

 

Kahvi oli juotu ja ikkuna likainen

    mies haisi väärälle, tuntui väärälle

sekö se pelko oli

oliko hän enää hän.