Sunnuntai
Hän heräsi aamulla epämääräiseen tunteeseen
pelkäsi, eikä muistanut mitä
unet olivat olleet niitä samoja
ei mitään uutta eikä kammottavaa
otsa oli märkä ja kylmä
asunto hiljainen ja tyhjä
Ikkunan takana pienet pojat
juoksivat ja kiroilivat
kukaan ei komentanut ja se ahdisti mieltä
kahvinkeitin ropisi, jääkaapissa hillo ja liemikuutioita
kädestä jäi jälki keittiön ikkunaan
Hän riisui vaatteensa ja iho tuoksui oudolle
ei kenenkään kauniin naisen parfyymille
ei edes halvalle
vieraalle
se oli vain muuttunut
oliko ihokin
oliko hänkin
Kahvi maistui hyvälle ja tuoksu täytti huoneen
ikkunasta veti
ilta lähestyi, hän oli viipynyt sängyssä liian pitkään
käsissä karhea pinta
jota ei ennen ollut
känsät käsissä jotka olivat tottuneet pitelemään kynää
känsät aivoissa
ajatus ei enää virrannut kuten ennen.
Kahvi oli juotu ja ikkuna likainen
mies haisi väärälle, tuntui väärälle
sekö se pelko oli
oliko hän enää hän.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.