Mulla ei ole enää tyyliä
ei oo rahaa enkä mä välitä
lähden ulos
ja mulla on silti hauskaa
vaikka mun kasvot on väsyneet ja turpeat
vaikka kukaan ei halua kuulla enää mua
niin ainakaan mun ei enää tarvitse näytellä että kuuntelen
mä nautin istua hiljaa ja katsella
kun muut kieppuu ja kerjää katseita
ne tarvitsee sitä huomiota, se on niille kuin huumetta
rapsuta niitä leuan alta ja kehu niiden silmiä
kerro miten niissä on potentiaalia niin sä oot pitkällä
mä voin ostaa omat juomani
katsella niiden upeita kroppia ja ottaa hetkestä kaiken irti
juoda sopivan humalan ja vaimentaa kyseenalaisen aivotoiminnan
mennä nukkumaan ja herätä aamulla
pieneen vapinaan
mun omaan tiehen ja tarinaan.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.