Mulla ei ole enää tyyliä

 ei oo rahaa enkä mä välitä

lähden ulos 

ja mulla on silti hauskaa

vaikka mun kasvot on väsyneet ja turpeat

vaikka kukaan ei halua kuulla enää mua

niin ainakaan mun ei enää tarvitse näytellä että kuuntelen

mä nautin istua hiljaa ja katsella

kun muut kieppuu ja kerjää katseita

ne tarvitsee sitä huomiota, se on niille kuin huumetta

rapsuta niitä leuan alta ja kehu niiden silmiä

kerro miten niissä on potentiaalia niin sä oot pitkällä

mä voin ostaa omat juomani

katsella niiden upeita kroppia ja ottaa hetkestä kaiken irti

juoda sopivan humalan ja vaimentaa kyseenalaisen aivotoiminnan

mennä nukkumaan ja herätä aamulla 

pieneen vapinaan

mun omaan tiehen ja tarinaan.