Ihmisten kasvot

          kun katson niitä

        jokainen tuntuu niin itsenäisesltä ja 

                                                          inhimilliseltä

 

Dramaturgi

                tuoksuu leijonalta bussissa

jutellaan mukavia, 

                     on menossa kavereille Koivistonkylään, kirjoittamaan,

    parantaa maailmaa kanssani,

 

pulut ovat lihavia, onnellisen oloisia 

                             tai stressaantuneita

                                                     ja epämuodostuneita

        mutta nousevat suoraan kohti aurinkoa

                           ihmisten välistä

 

        Keväällä asfaltti ja hiekkaa

kaduilla poltetaan tupakkaa

      katsotaan kun sorsat taistelevat Tammerkosken virtaa vastaan

                                   kelluvat ja pyörivät kuin kaarnaveneet,

              nauttivat menosta

 

Historia huhuilee porttien takana,

            katukivissä, porrasaskelmissa, punatiilipiipuissa,

               minä huhuilen vastaan,

                     ja me ollaan nyt rakastuneita