Ihmisten kasvot
kun katson niitä
jokainen tuntuu niin itsenäisesltä ja
inhimilliseltä
Dramaturgi
tuoksuu leijonalta bussissa
jutellaan mukavia,
on menossa kavereille Koivistonkylään, kirjoittamaan,
parantaa maailmaa kanssani,
pulut ovat lihavia, onnellisen oloisia
tai stressaantuneita
ja epämuodostuneita
mutta nousevat suoraan kohti aurinkoa
ihmisten välistä
Keväällä asfaltti ja hiekkaa
kaduilla poltetaan tupakkaa
katsotaan kun sorsat taistelevat Tammerkosken virtaa vastaan
kelluvat ja pyörivät kuin kaarnaveneet,
nauttivat menosta
Historia huhuilee porttien takana,
katukivissä, porrasaskelmissa, punatiilipiipuissa,
minä huhuilen vastaan,
ja me ollaan nyt rakastuneita
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.