kun makasin ilmakehän pohjalla
vapautuneena kaikesta painosta
itkin ilosta ilman ääntä
sillä kaikki ääni oli jo pääsyt irti tästä ruumiista
ei minun tarvinnut pelätä enää ei takertua
olin irronnut siitä hahmon maljasta
johon minut oli istutettu muokattu kuin japanilaista puuta
näin sen tien näin polun siinä vieressä
näin mihin minun olisi kuulunut astua
ilman kiviä ilman taakkoja
voisin jatkaa
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.