kun makasin ilmakehän pohjalla

vapautuneena kaikesta painosta

itkin ilosta ilman ääntä

sillä kaikki ääni oli jo pääsyt irti tästä ruumiista

ei minun tarvinnut pelätä enää ei takertua

olin irronnut siitä hahmon maljasta

johon minut oli istutettu muokattu kuin japanilaista puuta

 

näin sen tien näin polun siinä vieressä

näin mihin minun olisi kuulunut astua

ilman kiviä ilman taakkoja

voisin jatkaa