Mustaa rautaa lasketaan veteen
ja mä tunnen sen ketjun mun selkänahassa
se valuu vettä mun rankaani pitkin
kylmää vettä joka hitaasti lämpenee
Mä tunsin yhtäkkiä olevani tässä niin hyvin
vaikka mun pitäisi olla kotonani
aivan jossain muualla kaukana
Halusin maata siinä jalkakäytävällä
tai tyhjällä parkkipaikalla
käydä pitkiä keskusteluja ja oppia tuntemaan
tän mun uuden kotimaan
Kuitenkin mä taas lähdin pois
sinne taloon mun murtuneiden lautasten
kaapissa kuivatettavan sydämen luo
hississä tuoksui jo muovinen matto
muovinen maku jäi päivästä suuhun.
tiistai, 28. elokuu 2012
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.