Ilman tuulta mun siipien alla

jään maahan kun lumi sulaa pois

hiekaksi lakaisukoneen harjojen alle

natsaksi poltetun tupakan

ilman tulta en hahmota varjojen tanssia

enkä varjoista totuuden ikävää

edes luolaa, jonka suulla en maista -

ilman maata en haista enää

sitä rikasta lahoa

sitä syntymän rappiota

joka nousee liasta ja lokaa kyntäen

 

ilman tahtoa

ilman kykyä

ilman henkeä

ilman tuntoa

ilman näköä

ilman kuuloa

ilman ajatusta

ilman toiseutta

 

minä olen niin raakana

tyhjänä

           kotana

valkoista harmaata

                       seinien muureja

laajat kuin taivas