Minä annan sille kaiken
ja joskus se ottaakin vielä hiukan enemmän
jättää tyhjäksi ja maksamaan velkaa
joskus havahdun ja minut on vaihdettu toiseen
johonkin joka itkee, nauraa,
intohimon ajamana rakastelee ja tappaa
ja toisaalta sen on helpotus vain istua hetkeksi katselemaan
( istun sähkötuolissa, pakokauhussa,
kylmässä, kuumassa hiessä )
katson kuinka minun nahkojani raahataan
ympäri verhottua kehtoa
kolmiovista kohtua
nostamaan maljoja kuninkaille
kauan sitten kadonneille jumalille
jotka vaativat meiltä viiniä ja hikeä
ja sydänverta.
Siinä se osuu minun silmiini
valo joka loistaa vain minulle
ja valon takaa
odottavassa hiljaisuudessa
antavat he sydämensä lainaan
vain minulle.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.