ihmisen puu

       rungossa kukka

 tuulessa huojuen

                  se viestinsä kantaa

myrskyssä valittavat 

haapojen oksat

lehdet kylkiä hakkaavat

Kuka kaatoi sen rungon

    jonka kannolla sammal

              jonka kolossa kyy

jonka luota sä itsesi aamuisin keräät

jonka viereltä heräät

heräät

ja kirkkaana näät.