heikkoina hetkinäni

         minä heitän itseni vasten ihmistä

       ja kun minua katsotaan syvälle silmien peiliin

 

    parahdan ja karkaan

 

   kaavin kynsilläni ihoa ja yritän poistaa pahaa oloa

        siitä että hetken uskalsin

                                       olin omillani

    horjuvilla jaloilla

                           vastasyntyneenä peurana

                                                             tuoksujen ja värien vyöryssä

     

                                 Itseään ei kestä

             ja omista silmistään tekee syyttävän kuoron

 

                 kuinka minua voi kukaan näin rakastaa?