heikkoina hetkinäni
minä heitän itseni vasten ihmistä
ja kun minua katsotaan syvälle silmien peiliin
parahdan ja karkaan
kaavin kynsilläni ihoa ja yritän poistaa pahaa oloa
siitä että hetken uskalsin
olin omillani
horjuvilla jaloilla
vastasyntyneenä peurana
tuoksujen ja värien vyöryssä
Itseään ei kestä
ja omista silmistään tekee syyttävän kuoron
kuinka minua voi kukaan näin rakastaa?
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.