Joka aamu kun ei eteisessä odota lehti
maito on loppu tai klöntteinä pohjalla
ja kahvi maistuu paskalle
joka kerta kun kirpparin tangossa
heiluu käyttämättömänä se kaunis mekko
jota kuolasin silloin viisi vuotta sitten näyteikkunasta
ja lompakon kilinä kertoo julmaa tarinaa
jälleen kerran
joka kerta kun palkkapäivänä,
vuokranmaksun jälkeen
katson tiliotetta ja mietin
sen suhdetta perunoiden kilohintaan
ja sitten painun pyykkituvalle
pesemään työvaatteita saippualla
Mietin missä on kaiken tämän mieli
Kun ihmiselle on kasvanut
päähän se korvasienimäinen aivokasa
ja sydämeen on juurtunut
itsepäisyyden hongan juuret
ja ne molemmat rimpuilee siellä nahan alla
pistää vastaan joka päivä
Ne tahtoo sen lehden
että tietäis mihin mennä ja mistä keskustella
ja kuinka meitä tänään kustaan silmään
ne tahtoo sen kahvin ja sen maidon
sinä pienenä yllellisyyden hetkenä
että pääsis potkaisemaan itsensä kunnolla käyntiin
niinkun naapurin pikkujätkän mopon
ne tahtoo sen mekon
että joku joskus katsois ja näkis sut kauneimmillaan
eikä vaan krapula-aamuina
meikit levinneenä,
kiireisenä tahtomassa oman kylppärin turvaan
ne tahtoo unohtaa sen vuokranmaksun
ja sen saatanan energiaa vievän kituuttamisen
ja sen mitäänantamattoman luovuuden
kun keksii miten saa perunan maistumaan
gurmeelta.
Sitten mä katson ikkunasta
naapurin likka lähtee pihasta kaverinsa kanssa
isin ostamalla sinisellä sporttimersulla
ne lähtee kahville ja shoppailemaan
kantaa paperiset kassit sisään niinkun joka helvetin päivä
ja mä mietin mihin ne sen kaiken tunkee.
Ja miten ne kestää sitä omaa paskaansa.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.