Kun olisi vähän lämpimämpi

ja voisin mennä rantaan ilman että höyry tarttuu ihoon

mikrokerrokseksi jäätä

nostaisin katseeni hiekasta ja puhuisin niin kuin huvittaa

tämä sanojen pölyn peittämä viltti aivojeni ympärillä

muuttaa minut joksikin muuksi ja masentuneeksi

olen kai syntynyt suu auki

surun ja ilon ja arkisten tekojen

antanut valua hampaiden lomitse, harvoin pureskeltuna,

maukkaana, rapsakkana, sanoja al dente

- yksinpuhelussa en ole koskaan pärjännyt

pidän siitä miten ne pomppii ja kimpoaa

kun on jotain mihin ne osoittaa