Kun olisi vähän lämpimämpi
ja voisin mennä rantaan ilman että höyry tarttuu ihoon
mikrokerrokseksi jäätä
nostaisin katseeni hiekasta ja puhuisin niin kuin huvittaa
tämä sanojen pölyn peittämä viltti aivojeni ympärillä
muuttaa minut joksikin muuksi ja masentuneeksi
olen kai syntynyt suu auki
surun ja ilon ja arkisten tekojen
antanut valua hampaiden lomitse, harvoin pureskeltuna,
maukkaana, rapsakkana, sanoja al dente
- yksinpuhelussa en ole koskaan pärjännyt
pidän siitä miten ne pomppii ja kimpoaa
kun on jotain mihin ne osoittaa
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.