Minä rakastan tätä elämää niin paljon

että pian kai räjähdän atomeiksi

hajoan pilviksi, tummiksi, sakeiksi

hiuksia siveleviksi sateiksi

Aavojen taa

Olen nyt juuri niin voimakas

että pian painun niin alas

etten enää näe kuin kauas

Aavojen taa

En enää elä muissa maailmoissa

istun tupakansavuisissa kuppiloissa

uitan kahvilusikkaa mieleni soissa

en pääse enää

Haavojen taa.