Minä rakastan tätä elämää niin paljon
että pian kai räjähdän atomeiksi
hajoan pilviksi, tummiksi, sakeiksi
hiuksia siveleviksi sateiksi
Aavojen taa
Olen nyt juuri niin voimakas
että pian painun niin alas
etten enää näe kuin kauas
Aavojen taa
En enää elä muissa maailmoissa
istun tupakansavuisissa kuppiloissa
uitan kahvilusikkaa mieleni soissa
en pääse enää
Haavojen taa.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.